Lupaus paremmasta - osa 2

Tässä juttusarjassani kerron, kuinka Lääkärikeskus Lupaus on saanut alkunsa, millainen vaikutus biokemian opinnoillani on ollut lääkärin työhöni ja millaisiin yllättäviin tilanteisiin/hankaluuksiin etiikkani mukaisesti toimiminen on johtanut. Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin 30.11.2017 ja on luettavissa blogissani.

En ollut kuullutkaan funktionaalisesta lääketieteestä perustaessani Lupausta, mutta olin ihmetellyt miksei terveydenhuollossa etsitä sairauksien lähtökohtaisia syitä ja miksi niin moni potilas kärsii oireista, joille ei löydy diagnoosia. Heille minulla ei ollut tarjota useinkaan apua. Työkalupakistani  löytyi lähinnä mielialalääkkeitä kokeiltavaksi. Kului ehkä noin vuosi, enkä ollut edelleenkään löytänyt keinoja löytää sairauksien lähtökohtaisia syitä. Rehellisesti sanottuna en myöskään ymmärtänyt laboratoriotutkimusten tulkinnasta mitään. Gamma-GT oli minulle vain ”maksa-arvo”, nyt tiedän tarkalleen mitä se mittaa ja kuinka voin laskea sen pitoisuutta tukemalla maksan terveyttä biokemiaan perustuvilla ravintolisäohjeilla. Kuten niin moni muukin lääkäri, taudinmääritykseni perustui viiterajoihin. Nehän eivät ole suunniteltu terveyden ja sairauden rajaksi, vaan ainoastaan kertovat millaisia arvoja väestöstä keskimäärin löytyy.

Sain käsiini ensimmäiset funktionaalisen lääketieteen (FLT) tutkimustulokset potilaaltani. Lupasin kiinnostuneena perehtyä niihin. Tapasin samaan aikaan ravitsemusterapeutin, joka kertoi minulle Paula Heinosesta ja hänen FLT-koulutuksistaan. Tajusin nopeasti, että saatoin löytyy jotain todella merkittävää.

FLT on erilainen tapa lähestyä terveysongelmia. Se ei pyri diagnooseihin eikä painota niitä varten suunniteltuja lääkehoitoja. FLT pyrkii selvittämään, miksi elimistö sairastuu ja kuinka tämä prosessi saadaan pysäytettyä. Parhaimmillaan sairautta aiheuttava ongelma muuttuu terveyttä palauttavaksi mahdollisuudeksi. FLT perustuu biokemiaan – aivan kuten laboratoriotutkimukset ja kaikki lääkehoitokin. Funktionaalista lääketiedettä voi opiskella samoista lähteistä kuin ”tavallistakin” lääketiedettä. Siinä ei ole mitään epätieteellistä. FLT ei korvaa koululääketiedettä, se täydentää sitä. Tilastotutkimuksista saamme tietää todennäköisyyksiä, mutta emme koskaan sitä, mikä on yksittäisen potilaan kannalta parasta. FLT ratkaisee tämän ongelman.

Henkilökohtaisesti en pidä funktionaalisen lääketieteen termistä. Mielestäni parempi termi olisi yksilöllinen tai biokemiallinen lääketiede. Jotta voimme arvioida ja hoitaa potilasta yksilöllisesti, tarvitsemme muutakin kuin pelkät diagnoosit. Yksilöllisen arvion kannalta potilaan biokemiallista tilaa mittaavat tutut ja JOSKUS TARVITTAVAT uusinta kansainvälistä osaamista edustavat täydentävät tutkimukset ovat yksilöllisen lääketieteen perusta potilaan arvoja, elämänkatsomusta ja elämäntilannetta väheksymättä. Yksilöllisen arvion kannalta tutkimuksia tarvitaan usein tavanomaista enemmän. Tämä johtuu siitä, että lähes kaikki laboratoriotutkimukset mittaavat samanaikaisesti usean biokemiallisen järjestelmän toimintaan. Esimerkiksi ferritiinin nousun taustalla voi olla liian suuri raudanmäärä, mutta myös akuutin faasin reaktio tai oksidatiivinen stressi. Korkean ferritiinin rinnalla tarvitaan siis muita tutkimuksia, jotta tiedetään mikä tai mitkä tekijät ovat merkittäviä juuri kyseisen potilaan kohdalla. Kokemus on opettanut, että usein on järkevämpää tarkastaa heti aluksi kattavammin peruskokeita, kuin juoksuttaa potilasta yhtenään laboratoriossa. Tämän vuoksi laboratoriolähetteistä tulee totuttua pidempiä. Korkeampia alkuinvestointeja kompensoivat kuitenkin paremmat hoitotulokset.

Katsokaa julkista keskustelua, joka käydään aiheen ympärillä! Yksi ”tieteen mies” toisensa perään yrittää väittää hyvää asiakaspalautetta harhaksi! Potilaita väitetään teeskentelijöiksi ja muotisairauksista kärsiviksi ilman minkäänlaisia perusteita. Ja väittäjät julkeavat käyttää väitteensä tukena saamaansa asemaa tiedeyhteisössä (Kuopion Kaupunkilehti 18.11.2017 s. 2-3). Aivan kuin se muuttaisi valheen totuudeksi. Potilaita kohdellaan kuin ymmärtämättömiä lapsia, joilla ei ole oikeutta osallistua viisaiden aikuisten keskusteluun. Kyse on aikuisista ihmisistä, jotka ymmärtävät riittävästi – ja kuten olen huomannut, usein enemmän kuin vastaanväittäjät – lääketieteellisestä argumentoinnista! Keskustelemme heidän terveydestään ja elämästään ja silti tietyt tahot haluavat sulkea heidät keskustelun ulkopuolelle! Yhteistä näille ”tieteen miehille” on se, että heistä kukaan ei ole pyytänyt minua perustelemaan parempia hoitotuloksia. He vain olettavat, että kaikki pohjautuu asiakastyytyväisyyteen. Jos he suhtautuisivat asiaan, kuten tiedemiehen kuuluisi, he tutustuisivat vähintään potilaitteni kertomuksiin. Niistä kuka tahansa voi todeta, että paremmat hoitotulokset mitataan työ- ja toimintakyvyn palautumisena, lääkehoidon tarpeen romahtamisella sekä parantuvina laboratorioarvoina. Niillä asioilla, joiden korjaamiseksi suomalaista terveydenhoitoa yritetään jatkuvasti kehittää ja joiden vuoksi terveydenhoitokustannukset kasvavat vuosi vuodelta.

Mistä ongelmat viranomaisten kanssa sitten johtuvat? FLT:n idea on hyvä, helposti ymmärrettävä ja tieteellisesti perusteltu. Tulokset ovat myös hyviä. Ongelman ydin löytyy edellisessä osassa listaamistani lupauksista kolmantena: Lupaamme auttaa tai jos emme itse siihen pysty, etsiä tahon, joka pystyy.

Kauan ennen funktionaaliseen lääketieteeseen tai kilpirauhasongelmiin liittyvään oppikiistaan perehtymistä kirjoitin yritykseni toimintaperiaatteisiin lupauksen ”parantaa elämänlaatua sekä työ- ja toimintakykyä, niillä terveyden osa-alueilla, joista löydämme korjattavaa”. Tämä siis tarkoittaa, että lupaamme auttaa lääkärin valan mukaisesti, vaikkei diagnostiset kriteerit täyttyisikään. En olisi milloinkaan uskonut, että näin ei saa Suomessa toimia!

Tulevissa kirjoituksissani tulen kertomaan, millaisia tuloksia funkitionaalisen lääketieteen avulla on saatu aikaan ja mihin se on johtanut.

Kuopiossa 2.12.17

Ville Pöntynen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ensimmäinen ilmianto

Valvira tanssii Endokrinologiyhdistyksen tahdissa

Tätä Lääkärilehti ei suostunut julkaisemaan