Potilas numero 6

Tässä kirjoituksessani esittelen Valviralta saamaani selityspyyntöön liittyen ensimmäisen potilastarinan, jonka julkaisemista kyseinen potilas toivoo häntä koskevien, Vehkavaaran vääristelemien potilastietojen oikaisemiseksi.

Tämä potilaani on yksi niistä neljästä, joiden hoidossa endokrinologi Vehkavaara ja Valvira katsovat minun vaarantaneen potilasturvallisuuden.

Valviran selityspyyntöön liittyvät taustamateriaalit löydät aiemmasta blogikirjoituksestani.

Tästä pääset lukemaan otteet Valviran asiantuntijalääkäreiden lausunnoista kyseiseen potilaaseen liittyen:

• Ote endokrinologi Vehkavaaran lausunnosta 

• Ote yleislääketieteen erikoislääkärin lausunnosta

Kun vertaat näiden kahden asiantuntijalääkärin lausuntoja, huomaat ettei yleislääketieteen erikoislääkäri nähnyt hoidossa mitään moitittavaa. Tästä huolimatta endokrinologi Vehkavaara väittää hoidon menneen pieleen lähes kaikin mahdollisin tavoin ja hoidon vaarantaneen äidin ja hänen odottamiensa kaksoistyttöjen terveyden.

Alla kerron miksi valitsin käyttämäni hoidot potilaalle, miten Vehkavaara tietoisesti vääristelee asioita lausunnossaan ja kuinka lopulta kävikään.

Potilas, jonka hoito on endokrinologi Vehkavaaran ja Valviran mielestä vaarantanut potilasturvallisuuden

Tausta 

Kyseessä on 35-vuotias nainen, jolla endokrinologisena sairautena kilpirauhasen vajaatoiminta. Potilaalla oli myös monirakkulaiset munasarjat (PCO). Kilpirauhaslääkityksenä Thyroxin. Potilaan oli hoidon alkuvaiheessa kuntoutustuella. Oireiden vuoksi hänen toimintakykynsä oli laskenut merkittävästi.

Tulosyy

Tulosyynä vastaanotolleni olivat mm. epäselvä uupumus ja väsymys, aloitekyvyttömyys, muistin heikkous, jalkojen ja käsien puutuminen, hiustenlähtö, turvotus, toistuva lämpöily, mutta myös palelu sekä lapsettomuus. Perheellä oli toive ensimmäisestä lapsesta, ja potilaalla oli edeltävästi jo kolme keskenmenoa, joista viimeisin hiljattain.

Oliko Thyroxin-hoito potilaalle riittävä?

Potilaan kilpirauhasarvot Thyroxin-hoidon aikana olivat olleet poikkeavat.

• TSH pysytteli koko ajan arvojen 2.87 - 3.09 välillä, joka on liian korkea Thyroxin –lääkityksellä olevalle potilaalle. Endokrinologiyhdistyksen ohjeistuksen mukaan TSH:n tavoitearvo on Thyroxin-hoidon aikana noin 1,0. Valviralle asiantuntiajanlausunnon laatinut endokrinologi Vehkavaara toimitti itse tämän Endokrinologiyhdistyksen ohjeistuksen oman asiantuntijalausuntonsa liitteenä. 

• Potilaan T4V arvo oli kuitenkin viitearvojen yläkolmanneksessa, jopa lähellä viitearvojen ylärajaa (T4V 17.0 - 20.0, viitearvot 10 - 21).

Jotta olisi tavoitettu Endokrinologiyhdistyksen ohjeiden mukainen TSH:n tavoitearvo 1.0, olisi Thyroxinin annostusta tullut nostaa. Tyroksiinihormonin pitoisuutta osoittava arvo T4V oli kuitenkin jo ylärajalla, joten Thyroxinin annosta ei voinut nostaa.

Potilas ei ollut koskaan voinut hyvin Thyroxin –lääkityksellä, annosnostot olivat olleet vaikeita ja aiheuttaneet sivuoireita, ja potilas oli haluton jatkamaan Thyroxin-lääkitystä. Potilaan oireiden, lapsettomuuden ja ristiriitaisten arvojen perusteella potilaan kilpirauhaslääkitys ei ollut kunnossa ja siihen tuli tehdä muutos.

Vehkavaara kirjoittaa lausunnossaan, että kilpirauhasen toimintakokeet (TSH, T4V) ovat olleet potilaalla viitearvoissa ja tämän perusteella potilaan kilpirauhaslääkitykseen (Thyroxin, T4-hormoni) ei olisi tarvinnut tehdä muutoksia.

• Vehkavaara ei lausunnossaan huomioi itse lausuntonsa liitteenä toimittamiaan Endokrinologiyhdistyksen ohjeita Thyroxin-annoksen tavoitearvoista. 

• Vehkavaara ei myöskään huomioi potilaan matalaa T3V arvoa ja potilaan Thyroxinista saamia sivuvaikutuksia. 

Vehkavaara jättää huomiotta kansainväliset kilpirauhashoitoa koskevat ohjeistukset, joiden mukaan yhdistelmälääkitys T4 + T3 hormoni voidaan aloittaa, mikäli potilaan oireet eivät ole poistuneet pelkällä T4 hormonilla.

Kuinka minä hoidin kyseistä potilasta

Olen ensimmäinen lääkäri, joka puuttui tähän kilpirauhasen toimintakokeiden ristiriitaan, joka johtui Thyroxin-lääkityksen toimimattomuudesta. Väärin valittu kilpirauhaslääkitys voi selittää myös aikaisemmat keskenmenot.

Näiden tulosten, hyvinvoinnin kannalta liian matalan T3V-arvon (vaikuttavan T3-kilpirauhashormonin pitoisuuden) ja potilaan oireiden perusteella hänelle aloitettiin Liothyronin-hoitokokeilu (T3-hormoni) Thyroxin-hoidon rinnalle. Tämä on täysin kaikkien kansainvälisten endokrinologian alan ohjeistuksien mukainen hoito: mikäli Thyroxin –lääkitys ei vie pois oireita vuoden jatkuneen hoidon aikana, on perusteltua kokeilla yhdistelmähoitoa T4 + T3.

Potilas hyötyi selvästi T3-hoidon aloittamisesta. Monet oireet paranivat ja potilas tuli raskaaksi lähes saman tien, kun Liothyronin oli otettu mukaan Thyroxinin rinnalle. Kyseessä oli kaksoisraskaus.

Liothyronin-lääkkeellä ei ole määräämisehtoa eli sitä saa määrätä myös yleislääkäri. Erillistä pätevöitymistä lääkevalmisteen käyttöön ei vaadita.

Hydrocortison-lääkityksestä tukea oireiden hallintaan

Potilaalle aloitettiin hänen oireittensa perusteella matala-annoksinen Hydrocortison-hoitokokeilu (7,5 mg), joka raskauden edetessä muutettiin matala-annoksiseksi Prednisoloniksi (2,5 mg). Nämä pienet kortisoniannokset paransivat oireita vielä Liothyroninin lisäksi.

Hydrocortison-lääkkeeseen ei liity määräämisehtoa eli sitä saa määrätä myös yleislääkäri. Erillistä pätevöitymistä lääkevalmisteen käyttöön ei vaadita. Sekä Hydrokortison että Prednisolon ovat yleisiä lääkkeitä, joilla ei pieninä annoksina ja määräaikaisesti käytettynä, lopetus laskevia annoksia tehden, ole mainittavia sivuvaikutuksia. Potilas ei saanut Hydrokortisonista / Prednisolonista mitään sivuvaikutuksia.

T3-hoito ja raskaus

Vehkavaara väittää, etteivät T3-lääkevalmisteet olisi turvallisia raskauden aikana. Tälle väitteelle ei ole olemassa tieteellisestä tai tilastollista perustetta. Täältä löydät T3-lääkehoidon turvallisuuden osoittavan tieteellisen katsauksen lähdeluetteloineen.

Mikään kansainvälinen raskauden aikaisia lääkkeitä tutkiva viranomainen ei edes mainitse T3-hormonia mahdollisesti haitallisten lääkkeiden joukossa. Suomea lähinnä tehty ohjeistus on Tukholman maakäräjien laatima, hoitohenkilökunnalle tarkoitettu Janusinfo. Janusinfossa on oma osio alaotsikolla Lääkkeet ja sikiövaikutukset. Siellä voi hakukenttään laittaa lääkkeen kauppanimen tai vaikuttavan aineen nimen. Liothyronin löytyy haulla. Janusinfon mukaan ei ole mitään esteitä käyttää Liothyroninia raskauden ja imetyksen aikana. Myöskään EU:n lääkevalvontaviranomainen ei mainitse T3-hormonia sikiölle haitallisena.

Jokainen raskaana oleva nainen, jolla on terve kilpirauhanen, erittää T3-hormonia omasta kilpirauhasestaan suoraan verenkiertoon, yötä päivää. Asiantuntijalääkäri Vehkavaara ei tietääkseni ole esittänyt yleistä kilpirauhasen poistoa kaikilta näiltä miljoonilta naisilta, jotta vältettäisiin koko raskauden ajan kestävä T3-hormonin eritys (ja luonnollisesti koko eliniän jatkuva T3-hormonin eritys) suoraan verenkiertoon.

Asiantuntijaendokrinologi Vehkavaaran väite T3 hormonin vaarallisuudesta sikiölle on täysin perätön, ilman mitään tukea mistään tilastoista, ilman tukea yhdenkään kansainvälisen viranomaisen ohjeistuksista ja täysin ilman tieteellistä perustaa.

Lisää perättömiä syytöksiä

Vehkavaara väittää minun ohjanneen potilasta T3-monoterapiaan (pelkän Liothyronin-lääkkeen käyttöön ilman Thyroxin-lääkettä) raskauden aikana kehottaessani kahdesti jättämään T4-hoito (Thyroxin) kokonaan ottamatta. Raskauden aikana on hyvä olla sekä T4 että T3 hormonia, koska näin toimii myös terve keho. Vehkavaara vääristelee tahallisesti toimintaani.

Alla lainaus potilasasiakirjamerkinnöistäni:

”Tänään jättää kokeeksi ottamatta Thyroxin-annoksen. Näin saadaan selville, kuinka reagoi kyseisille lääkkeille tällä hetkellä.”

Thyroxin-lääkkeen puoliintumisaika on Pharmaca Fennican mukaan n. 6-7 vuorokautta, joten yhden annoksen ottamatta jättäminen ei vaikuta merkittävästi T4V-pitoisuuteen eikä siten aiheuta vaaraa sikiölle.

Kokemuksestani tiedän, että yhden lääkeannoksen ottamatta jättäminen voi paljastaa lääkkeen sivuvaikutukset. Tämä tieto oli tärkeä potilaan tutkimusten ja muun hoidon järjestämiseksi. 

Sairauskertomustiedoista ei löydy toista kehotusta jättää Thyroxin-lääke ottamatta. Lisäksi olen sairauskertomustietoihin kirjannut T4V-arvon tavoitetasoksi T4+T3 -yhdistelmähoidon aikaan 12-14 pmol/l (viiteraja 10-21 pmol/l) varmistaakseni sikiöiden riittävän T4-hormonin saannin.

Vehkavaaran on täytynyt huomata nämä antamani ohjeet. Vehkavaara on valehdellut lausunnossaan saadakseen perusteita ammattioikeuteni rajoittamiseksi.

Onko kilpirauhaslääkeannos ollut liian suuri?

Vehkavaara väittää lausunnossaan virheellisesti, että olen aiheuttanut potilaalle subkliinisen hypertyreoosin Liothyronin-hoidolla ja toisessa lausunnon kohdassa hän väittää kyseessä olevan tyreotoksikoosin (kilpirauhashormonimyrkytys). Vehkavaaran lausunto on sekava näiltä osin eikä hän perustele väitettään kummastakaan tilasta mitenkään.

Vehkavaara pitää potilaan matalaa TSH-pitoisuutta merkkinä liian suuresta lääkeannoksesta. Se ei kuitenkaan yksin riitä subkliinisen hypertyreoosin saatikka vakavamman tyreotoksikoosin toteamiseen. ”T3-hoidossa TSH-taso on usein alle viitealueen ja tämän katsotaan johtuvan aivolisäkkeen herkkyydestä T3:lle”, toteaa endokrinologina ylilääkäri Vesa Ilvesmäki Kilpirauhasliiton Kilpi-lehden numerossa 1/14.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että TSH-tasoa ei voi käyttää lainkaan sopivan lääkeannoksen säätämiseen eikä T3-hoidon aikaan myöskään subkliinisen hypertyreoosin tai tyreotoksikoosin toteamiseen. Tämä pitää paikkansa myös tämän potilaan kohdalla.

Professori Matti Välimäen ja endokrinologi Camilla Schalin-Jäntin kirjoittamassa Endokrinologian oppikirjassa (Endokrinologia, Duodecim, 2009) todetaan hypertyreoosia eli kilpirauhasen liikatoimintaa ja tyreotoksikoosia käsittelevässä luvussa, että suurentunut T3V varmistaa tyreotoksikoosin diagnoosin. 

Kyseisen potilaan T3V-arvo ei ole ollut suurentunut.

Vehkavaara jättää lausunnossaan huomiotta potilaan normaalina pysyneen T3V-arvon, vaikka se on endokrinologian oppikirjan, endokrinologian ylilääkäri Ilvesmäen ja endokrinologian professori Välimäen mukaan viimesijainen liikatoiminnan osoittaja.

Potilaan seuranta on toteutunut erittäin tiiviinä myös allekirjoittaneen toimesta: 17 kontrollia pelkästään raskauden aikana (syyskuu 2014-toukokuu 2015). Potilasturvallisuudesta on huolehdittu erityisen tarkasti kaksoisraskauden vuoksi.

Lisäksi potilaan kaksoisraskauden seuranta on tapahtunut keskussairaalan poliklinikalla. Siellä ei ole missään vaiheessa epäilty potilaalla tyreotoksikoosia. Potilas ei ole sairauskertomustietoihin kirjattujen oireiden perusteella ollut missään vaiheessa tyreotoksikoosissa.

Kuinka lopulta kävikään

Sairauskertomustiedoista voi todeta hyvän hoitovasteen kaikille käytetyille lääkkeille ja oikean hoitolinjan valinnan osoittaa myös terveiden kaksostyttöjen syntyminen täysiaikaisina.

Vehkavaara ei lausunnossaan perustele, kuinka on lääketieteellisesti mahdollista, että toistuvista keskenmenoista kärsinyt potilas synnyttää terveet kaksoset ollessaan väitetyssä Liothyronin-hoidon aiheuttamassa kilpirauhasmyrkytyksessä (tyreotoksikoosi), joka voi yksinkin aiheuttaa keskenmenon.

Vehkavaara ei lausunnossaan myöskään perustele, kuinka on lääketieteellisesti mahdollista, että toistuvista keskenmenoista kärsinyt potilas synnyttää terveet kaksoset saadessaan alkuraskaudessa Hydrocortison-lääkitystä.

Lääketieteellisesti ainoa selitys on, että Vehkaväärän tulkinta on virheellinen ja Liothyronin- ja Hydrocortison-lääkkeet ovat olleet potilaalle hyödyllisiä ja raskauden kannalta välttämättömiä, ja mahdollistaneet normaalin kaksoisraskauden etenemisen ongelmitta.

Vehkavaaran esittämä väite subkliinisesta hypertyreoosista ja tyreotoksikoosista on perusteeton. Liothyronin hoito ei ole täten vaarantanut potilasturvallisuutta eikä raskauden kulkua.

Vehkavaaran esittämä väite Hydrocortison-lääkkeen haitallisuudesta potilaalle ja raskaudelle on perusteeton. Hydrocortison-hoito ei ole täten vaarantanut potilasturvallisuutta.





Olen erityisen ylpeä työstäni juuri tämän perheen auttamiseksi. Kun joku päivä saan tavata perheen kaksoistytöt, muistan kaiken epäoikeuden mukaisuudenkin keskellä, miksi teen tätä työtä. Yksikään valehteleva asiantuntijalääkäri tai moraaliton virkamies ei sitä pysty pilaamaan.

Vehkavaaran lausunto on laadittu tämän, kuten muidenkin potilaiden osalta niin huolimattomasti ja ammattitaidottomasti, että epäilen tahallista asioiden vääristelyä. Vaadin, että Vehkavaaran lausumaa potilaasta ei huomioida asiaani päätettäessä. Lisäksi harkitsen kantelemista Vehkavaaran toiminnasta eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Minkä kunniani ja omatuntoni kautta oikeaksi vakuutan,

Kuopiossa 8.12.2017

LL Ville Pöntynen